tiistai 26. marraskuuta 2013

Riitettä kannella

 
Kelloradion epävireinen räime kuudelta. Epätodellisen pimeä aamu. Herääminen kaukaa jostakin. Lumisade katulampun valossa. Talo täynnä lasten väreileviä unia. Induktiolieden piip. Termospullon korkki piilossa kuivauskaapissa. Kattilassa keittoa liikuttava kauha. Eväät pöydällä muovikassissa.
 
Liian monta pipoa, kaksi paria neopreenihanskoja, melontaliivit, aukkopeite, mela kahdessa osassa, vaihtovaatteita kuivapusseissa, juomapullo, pumppu, kuivapuku, fleece. Suuri kassi. Silkkiä ja villaa päällä. Fleeceä. Rumat housut. Otsalamppu, kompassi, merikortti, vielä yksi pipo. Kaulapussi kännykälle.
 
Pimeässä raapattu tuulilasi. Uninen mies toisessa autossa. Lumisade. Jäätyneet lätäköt Messilän rantatiellä. Taskujen taputtelua. Laukun penkomista. Kontin avaimet hukassa. Kolmannen auton valot. Toinen meloja ja avaimet. Kylmät kajakit routaisella kamaralla. Liinat paikoillaan otsalampun valossa. Heikko kajastus horisontissa. Lumiset tiet ja radion murina.
 
 


Autio Pulkkilanharju. Pimeät kesämökit. Aallot rantakivillä. Pysäköintialueen kioski ja kesäkalusteiden läjä. Hyytävä tuuli. Pipo syvemmällä päässä. Tavarat kylmästä jäykkien lastiluukkujen alla. Solumuovipatjat kajakin pohjalla. Ilmaa kuivapuvussa. Kajakit rannalla ja laiturilla. Liivien remmit tiukalla. Kompassi kaulalla, merikortti kansiköysissä. Reittisuunnitelma. Kello yhdeksän. Vedessä. Mela ui loitommas. Paljain käsin tuki pohjasta. Tunnottomat sormet.

Karinsalmen silta. Näkymä Selkäsaarille. Pohjoisessa sadepilviä. Tiukka vastainen, nouseva aallokko. Kajakin terävä keula ja syliin pyyhkivät pärskeet. Tuulen ulina kajakin perässä. Vierellä melojensa kanssa painivat kaverit. Edessä siintävä ruovikko. Pisaroiden alle peittyneet saarten nimet. Kompassin hiertävä kulma. Silmille valuva pipo.

Tuulensuoja saaren kupeessa. Suunta sivuaallokossa kohti Haapasaarta. Joka seitsemäs aalto. Vyötäröä myöten uppoavat kaverit. Kasvoille roiskuva kylmä vesi. Tuki aallon harjan takaa. Oikea käsi jäässä. Tai puutunut. Sortava tuuli. Lähestyvä rantakivikko. Suoja. Esiin tuleva aurinko. Pehmeästi poimuileva vesi. Iso kivenlohkare rantavedessä. Kelluntatauko. Värikkäät pisteet saaren edustalla. Melojen liike. Yöretkeläiset. Kamera kannella. Auringon siunaus. Puheensorinaa. Reittisuunnitelman muutos. Suojaa kohti.



Roolien jako. Melontapaikat ryhmässä. Keulassa vasemmalla. Evä alhaalla. Surffiin pyrkivä kajakki. Jarrutuksia. Kevyitä alatukia. Ryhmä takana. Arvaamaton ristiaallokko. Käkisalmen silta. Salmeen suuntaava kahdeksikko. Sillalla hidastelevat autot. Rannan suuret kivet. Ihana tyyntyminen. Taukopaikan pohdinta. Suunta mökkiä kohti. Lämpenevät kädet. Pienet saaret, keltaisen ja hopean himertävä ruovikko. Mökkiä etsivä kärkimeloja. Jutustelua. Tuuli ja aallokko. Hiljaiset rannat.

Ruovikon suoja. Laiturin teräsrenkaat. Rantakallio. Myötäävät ponttoonit. Valaistu männikkö. Tuulensuoja kuistilla. Eväspussi. Juustokeitto termoksesta. Lakritsitee kahdessa mukissa. Fleece kuivapuvun päällä. Kimallus. Yhteiset herkut. Nurmikon lipsuva pehmeys.




Kohmeinen melontaliivi. Jää merikortin suojapussilla. Kuivat neopreenihanskat. Kenkkuileva solumuovi. Vastaanhangoitteleva, jäätynyt aukkopeite. Vihdoin kellumassa keula kohti aaltoja. Osa sormista heti jäässä. Jalat lämpimästi kajakin sisällä. Raskas vääntö vastatuuleen kohti harjun suojaa. Seuran toiminnan suunnittelua. Taas Käkisalmen silta. Kylmimmät sormet suuhun lämpenemään. Kajakin kannella ohut jää. Kapeneva melaote, sormet kaukana vedestä. Kaksi sinitakkista hahmoa niemekkeellä. Juttuhetki tuulessa.


Marraskuun matala aurinko. Tyyni harjun kainalo. Kevyt puhe. Sujuva liuku vedessä. Häikäisy. Venetalas. Viherkattoinen saunamökki. Rantatöyräs. Kuulas vesi.


Ulkomaan retken kokemukset. Luonto-oppaan ammatti. Melonnan fyysisyys. Meriturvan koulutus. Päijänne. Marraskuu. Hallivuorot. Tuhannen kilometrin meloja.


Karinsalmen laituri. Maihin vedetty keula. Askel veteen. Jäätyneet kansiköydet. kovettuneet kansiluukut, jämähtäneet kansivalot. Avatun kuivapuvun alta karkaava lämpö. Viima sillan alta. Kurainen auto, takaluukku täynnä varusteita. Liukkaat kajakit katolle. Ensimmäiset lähtijät. Viimeinen retki. Talvi harjun takana. Päivä kääntymässä loppuun. Kesään vahva kiinnitys.















torstai 7. marraskuuta 2013

SE tekniikka

Messilän rantametsää. Tähän sopisi kajakkilaiturikin.

Eräs melontakouluttaja sanoi kerran, että on vain kahdenlaisia melojia. Niitä, jotka ovat kaatuneet ja niitä, jotka eivät vielä ole kaatuneet. Itse kuulun kaatuneisiin. Kaikki kaatumiset ovat kuitenkin tapahtuneet koskessa tai kajakista noustessa. Kajakki kainalossa uiminen on siis tuttua.

 Melonnan harrastajan näkökulmasta on toinenkin asia, joka melojia jakaa. Osaako tuo tehdä E-S-K-I-M-O-N? Pyöriikö sulla jo eskimo? Onko sulla jo varma eskimo? Meneekö eskimo molemmilta puolilta? Sillä kun se menee, ei yleensä enää tarvitse uida.

Eskimokäännöksessä on jotain melkein mystistä. Sukellus vedenalaiseen maailmaan, kylmäpäinen melanveto, lantion sivallus ja melojan pää osoittaa jälleen kohti taivaan lakea. Eskimokäännöksen osaavat erottuvat osaamattomista etenkin koskessa ja tekniikkatreeneissä. Tumpelommat uivat rantaan tai heitä reskutetaan. Eskimoihmiset jatkavat kylmän viileästi harjoitteluaan. Itsenäisinä. Eleettömän cooleina. Hioen jotain arvoituksellista tekniikkaa.

Eskimokäännöstä on vaikea opetella ilman apua. Uimiseksi menee, eikä yrityksiä viitsi kovin montaa tehdä. Hyvä harjoittelupari kääntää epäonnistuneen melojan ylös tai tarjoaa keulansa eskimoreskutukseen. Hän tarkkailee yrityksiä ja yrittää nähdä, mikä milläkin kerralla meni eniten pieleen. Olen itse yrittänyt muutamia kertoja opetella eskimokäännöstä, ikinä siinä onnistumatta. Usein minua neuvonut on joutunut toteamaan, ettei osaa tarkalleen sanoa, mitä eskimokäännöksessä tapahtuu tai kuvailla liikesarjaa. Enkä ole oppinut.

Tänä syksynä olen käynyt ahkerasti naapuriseuran uimahallitreeneissä. Lähinnä harjoitellut lantiokääntöä altaan kaiteessa roikkuen, mutta kuitenkin. Kunnes eräällä kerralla mukaan tuli eräs tuttava, joka lupasi opettaa minulle eskimokäännöksen. Hän näytti c-to-c -vedon, jolla hän itse oli käännöksen oppinut, näytti ja selitti, mitä siinä tarkalleen tapahtuu. Hienointa oli hidastettu versio eskimokäännöksestä, jossa hän jopa viittoi käsillään suuntaa, minne melaa pitää työntää tai vetää :) Kokeilin kerran, uin pois. Kokeilin toisen kerran, onnistui helposti. Käsittämätön tunne. Minusta tuli kerralla (omissa silmissäni) melkein uskottava meloja.

Puut kasvavat kohti syvyyksiä tyynen joen pinnasta

Olen tänä kesänä ja syksynä oivaltanut jotain elämyspedagogiikasta. Onnistumisen vaikutus itsetuntoon on valtava. Oli se sitten kosken laskeminen kajakilla kaatumatta tai eskimokäännöksen onnistuminen, on tunne tosi vavahduttava. On päästettävä irti omasta, vakiotekosyyksi muodostuneesta mantrastaan: en minä osaa. Enkä opi tätä. Itselleni eivät esimerkiksi töihin liittyvät onnistumiset yleensä saa mitään tällaista aikaan, koska niissä asioissa olen tottunut luottamaan itseeni. Toista ovat kaikki liikunnalliset haasteet, joissa tunnen olevani heikoilla jo lähtökohtaisesti.

 Minäpä opin sen eskimokäännöksen. Tosin nyt se on vielä vaiheessa "tietyllä kajakilla, uimahallissa, toiselta puolelta". Mutta hei - ei ole mitään syytä, miksen oppisi lisääkin :D