Järvellä hämärä ei
laske
se nousee
pimeän veden
syvyyksistä
rantojen tummien
kuusten alta.
Ilta huokaisee
ja äkkiä ilma sakenee
häivyttää harmauteen
kevyinä kelluvat lokit
liukuvärjätyn taivaan.
Järvellä hämärä ei
laske
Se huokuu kohti
taivaan hehkua.
Elokuu
Iltaisin
syksy jo kiskoo
aurinkoa alas
jostain horisontin
takaa.
Kesä
sytyttää kuuhun
keltaisen valon
ja kattaa varvikkoon
pidot.
Minäkin sytytän valon
ja yöperhoset
ottavat kutsuni
vastaan.
Äärettömyyden äärellä
äänettömyyden äänellä
puhui minulle meri:
Astu ikuisuuden virtaan
kaiken vievään,
kaiken tuovaan.
Äärettömyyden äärellä,
äänettömyyden äänellä
puhuin sinulle, meri:
Kanna minua vielä
vajavaista
hajanaista
kangastusta ajassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti