torstai 6. kesäkuuta 2013

Melonnan opettamisesta

Yhdeksän kurssilaista perhosia vatsassaan. Millaista se kajakkiin istuminen on, kaadunko, kastunko, jaksanko, osaanko, nolaanko itseni, jäänkö vauhdista, pystynkö, uskallanko?

Olin alkuviikosta pitämässä oman melontaseurani melonnan peruskurssia Messilässä. Peruskurssiin kuuluu 10 tuntia melonnan perusteiden opetusta Soutu- ja kanoottiliiton ohjeen mukaisesti. Kolme iltaa on huikean lyhyt aika, kun kerrottavaa, näytettävää ja kokeiltavaa olisi paljon. Kun vastassa vielä on yhdeksän kokemukseltaan, kiinnostuksen kohteiltaan, taipumuksiltaan ja uskallukseltaan erilaista kurssilaista, sinänsä helppoja tekniikoita ja asioita sisältävän peruskurssin opettamisessa riittää haasteita.

Melonta on teoriassa aika helppoa. Istut kajakissa ja melot eteenpäin. Tai taaksepäin, jos on pakko. Katselet maisemia ja välillä huilaat. Peruskurssilla on kuitenkin tärkeää opettaa kajakin kätevää käsittelyä ja miellyttävää, toimivaa melontatekniikkaa. Lajin viehätys alkaa syntyä vasta sitten, kun melojan olo kajakissa on kuin aluksen kapteenilla, ei kuin matkustajalla tai panttivangilla. Yksi tämän viikon kurssilaisista kommentoikin, että on se jännää, miten melonta näyttää niin helpolta, mutta siinä onkin niin paljon erilaisia opittavia asioita.

Toisen taitoihin puuttuminen on herkkä asia. Melontakurssille tulijat kuitenkin kai haluavat sitä, että heitä opetetaan. Ohjaajan on uskaltauduttava huomauttamaan rakentavasti istuma-asennon virheistä tai tehottomasta melan vedosta. On kuunneltava kurssilaisen kokemuksia, kysyttävä ja tehtävä huomioita. Silti tuntuu välillä mahdottomalta saada melontaa aloittelevaa kurssilaista tekemään siten kuin ohjaaja neuvoo. Kurssin jälkeen pohdimme tätä muiden ohjaajien kanssa.

Yksi syy siihen, etteivät ohjeet mene perille tai saa toivottua vaikutusta aikaan on varmasti se, ettei neuvottava ymmärrä annettua ohjetta tai vinkkiä. Joskus vasta kymmenes neuvoja osaa sanoa asian siten, että neuvottavan pään ylle syttyy se vanhanaikainen hehkulamppu. Jokaisella melojalla on hiukan omanlaisensa tapa mieltää meloessaan tekemänsä liikkeet. Vaikkapa vartalon kierto voi näyttää ulospäin samalta kahdella eri melojalla, mutta toinen kokee liikkeen syntyvän polvien koukistamisesta ja oikaisemisesta, toinen taas olkapään eteen tai taakse viemisestä. Myös tapa selittää tekniikkaa ja siihen liittyvää liikettä on siis erilainen. Yksi meloja ymmärtää selityksen, toiselle se jää aivan hämäräksi.

Peruskurssilla nämä polvi- ja olkapäätyypit käyvät sitten vuoron perään tuputtamassa ajatustaan kurssilaiselle, jonka mieleen sillä hetkellä mahtuu lähinnä se, että hän on edelleen kuiva ja kajakki kulkee pääsääntöisesti oikeaan suuntaan. Mielentila tai melontatekniikan omaksumisen vaihe eivät ole sopivia tämän tiedon omaksumiselle. Oppija tarvitsee aikaa päästäkseen sille tasolle, jossa vartalon kierron lisääminen omaan melontaan on mahdollista.

Järvellä monet häiriötekijätkin imevät oman osansa ohjaajien hyvää tarkoittavista neuvoista. Tuuli vie sanat, ohjausvaikeuksissa oleva kurssikaveri peittää kiemurtelullaan näkyvyyden, ohi kulkevien veneiden peräaallot keinuttavat juuri silloin, kun ohjaaja kertoo sivuttain melonnasta. Hyvään ohjaustaitoon kuuluu kyky asettua oppijan asemaan, huomata ja huomioida nämä häiriötekijät ja pyrkiä varmistamaan, etteivät ne estä viestin perille menoa.

 Itse ajattelen, että yksi tärkeimmistä oppimisen esteistä on se, ettei ohjaaja osaa keskittyä oppijan suoritukseen ja katsoa ajatuksen kanssa, mikä siinä mättää. Kysymällä oikeita kysymyksiä (esim. mikä paikka sinulla tulee kipeäksi, tuntuuko kajakki kiikkerältä, onko vaikea pysyä suunnassa) voi päästä melojan kokemien ongelmien alkulähteille ja ehdottamaan niihin täsmäratkaisuja. Jos melojan ajatuksissa on etualalla tunne, että kohta kaadutaan, ei jalkatyöskentelyvinkeistä ole suurtakaan iloa. Samoin jalkatukien väärän asennon takia kramppaavat pohkeet estävät aika tehokkaasti keskittymisen kauniiseen kaarivetoon.

Ehkä onnistuneen melontakurssin salaisuus ovat epäonnistuneet vetäjät. Siis ohjaajat, jotka ovat kokeneet suurimman osan niistä ongelmista, joita kurssilaiset tulevat kohtaamaan. Lisäksi on hyvä, ettei ohjaajia ole veistetty samasta puusta vaan että jokaiselle kurssilaiselle löytyy joku ohjaaja, jonka kieltä hän ymmärtää ja jonka neuvot hän kokee hyödyllisiksi. Ja että jokainen kokee, että hän saa osakseen huomiota ja kiinnostusta, että hänen oppimisensa on tärkeää ja arvokasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti