Avokanotismia

Kun olin pieni, meillä oli "aina" kanootteja. Isä toi niitä maahan ja myi. Istuin pienestä asti kanootin pohjalla, välillä katiskalla tai verkoilla nostettujen ahventen tai haukien seassa, joskus äidin irti nykäisemiä lumpeenkukkia haistellen. Vieressä nökötti velipoika. Isä ohjasi perässä, äidin selkä heijasi edessä melanvetojen tahdissa.

 

Meloin paljon lapsuuden kesinä. Meillä oli myös päältäistuttava keltainen muovikajakki, jolla leikittiin ja melottiin pieniä retkiäkin. Tai niitä täytyi olla joskus kaksikin, kun veljen kanssa yhdessä melottiin. Oli myös avokanoottikaksikoita. Nyt kun muistelen lapsuuden melontaretkiä, tuntuu kummalliselta, etten oikeastaan muista itse melomista ollenkaan. On kuin kanootti olisi liikkunut itsestään. En muista, väsyivätkö kädet, oliko vastatuuleen raskasta meloa tai oliko eteneminen tuskastuttavan hidasta.

 

 



Nykyisin, kun kajakki on luontevin kulkuväline vesillä, avokanoottiin tulee istuttua harmillisen harvoin. Töissä niitä on, mutta jotenkin niitä ei meinaa edes huomata, vaikka yli kömpisi. Kepeästi liukuvaan kajakkiin verrattuina avokanootit tuntuvat raskailta, hidasliikkeisiltä ja kömpelöiltä. Vesillä tuntuma voi kuitenkin olla ihan toinen. Liikkumatilaa on enemmän, asentoa voi vaihtaa vaivattomasti, avokanootista on helppo loikata rannalle tai laiturille, meno on huoletonta. Voi ottaa kyytiläisiä tai kuljettaa isojakin tavaroita.

Kun nousin taas avokanoottiin töiden puitteissa, jotain vanhasta avokanoottirakkaudestani tuli pintaan. Kajakkia venemäisemmällä avokanootilla melominen tuntuu kokonaan eri lajilta. Kosketus veteen on vähäisempi, toisaalta näkyvyys korkeammalla istuttaessa parempi ja melojan asennot monipuolisempia. Ainakin huvikseen avokanootilla kikkaillessa. Mökillä avokanootti olisi tosi hauska kulkupeli.

Silti kesäillan kutsuessa järvelle kiipeäisin jälleen empimättä vaikka kymmenen avokanootin yli ja istuisin kajakkiin. Se ei oikeastaan ole alus. Se on ylle puettava varuste, jonka avulla melojasta tulee kelluva ja veden pintaa viiltävä otus.