maanantai 15. heinäkuuta 2013

Väärintekijä

Olin aamulla mustikkametsässä lapseni kanssa. Kypsiä mustikoita oli jo auringossa paljon, oli mukavaa kerätä ja höpötellä lapsen kanssa. Välillä aina mietin, käytänköhän nyt poimuria oikein. Ja että kuuluukohan nämä nyt juuri näin täältä karistaa ämpäriin. Ja tuleekohan liikaa roskaa, että pitäisiköhän saada siistimmin kerättyä.
 
 
Illalla lähdettyäni vesille mietin tätä "teenkö nyt oikein" syndroomaani. Samantyyliset ajatukset iskivät kun meloin kohti Laasonpohjaa tempoilevassa sivutuulessa. Melonkohan tässä nyt oikein? Kuuluisikohan tässä nyt meloa lähempänä rantaa vai kauempana? Onkohan ihan ok että laitoin pumpun tuonne takakannelle? Vai pitäisikö olla etukannella?
 
 
Olisi mielenkiintoista päästä salakuuntelemaan muiden ajatuksia edes hetkeksi. Epäröinnistä kun näkyy pintaan vain pieni häivähdys. Haluaisin tietää, ovatko toiset oikeasti niin varmoja tekemisistään kuin miltä näyttävät. Vai parempia teeskentelemään. Itsekin tiedän hyvin, ettei saaren takaa hyökkää mitään melontatarkastajaa, joka tulisi moittimaan melaotettani tai varusteiden sijoittelua päiväluukussa. Hyväksyttävään lopputulokseen voi päästä monella tavalla. 


Seikkailupuhelimeni on alkanut vuotaa ja nämä kuvat
on otettu sinertävän pussin läpi. Näillä vesillä seikkailin
kaakkurien´/merimetsojen perässä Laasonpohjassa
Ehkä ihminen kaipaa jotain itseään viisaampaa, sapluunan tekijää, päätösten siunaajaa. Olisi mukavaa, jos tarvittaessa voisi kuunnella korvanapista ohjeita: Älä mene niin lähelle kiviä, aallot heittää sut niiden päälle. Tästä kohdasta on hyvä mennä virtaan, anna mennä vaan. Ei ole liian kova tuuli, kyllä voit mennä melomaan. Vaan ei ole sellaista korvanappia, on vain oma harkintakyky ja mielikuvitus, jotka yhdessä tuottavat ratkaisuja tilanteisiin, jotka ovat aina hieman erilaisia.
Mielenkiintoisen näköistä asiaa - kuin vihreää, kuplivaa limaoksennusta.
Kun ikää tulee, se pieni epäröivä ääni päässä hiljenee vähitellen. Yhä useammassa tilanteessa huomaa, ettei piittaa vähääkään, mitä mieltä muuta omista ratkaisuista ovat, vaan luottaa epäröimättä omaan harkintaan. Ehkä se ääni lakkaa jossain vaiheessa levittämässä melonta-aiheistakin epävarmuutta. Ehkä se alkaa jossain vaiheessa kuiskia, että nyt menee juuri siten kuin pitääkin, nyt teet täsmälleen oikein, tämä on hyvä ratkaisu. 
 
Myrkkykeiso tunkee syliin. En ota. Häyhdön väylällä tätä
kasvaa tosi runsaana. Kiero kasvi.

 
Kotilaiturissa



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti