Finaali kaksikossa

Finaali on käsillä, tämän kahdeksan viikon kesäloman. Yllättävän paljon melontaa tähänkin mahtui, vaikka alkukesästä aina tuntuu siltä, ettei mikään määrä riitä ja ettei takuulla pääse ikinä koskaan melomaan kun on kaikkea muuta. Tämän ihanan helteisen sunnuntain vietimme perheen kanssa Vesijärven Enonsaaressa tiukasti rantaviivan tuntumassa. Kesäloman viimeisen päivän.

Häyhdön sillan alitus. Kymmeniä kertoja koettu, vaan ei ikinä tässä seurassa.

Lapseni melovat mielellään, mutta eivät vielä ole mitään pitkänmatkanmelojia. Pari kertaa olemme kesällä käyneet lyhyitä matkoja lätkyttelemässä, mutta tänään saimme iskän ystävällisellä avustuksella seurani kaksikon nostettua laiturille. Siitä on lapsen kanssa helppo jatkaa - vaikka etumeloja olisikin vähemmän meloja kuin seuranpitäjä. On mukavaa, ettei lapsen melontaan tarvitse kaksikossa paljonkaan puuttua. Kaikki käy. Kunhan ei ihan alusta kaada. Kaksikkoa jaksaa (helteelläkin) yksi meloja hallita ihan mukavasti, jos kiirettä ei ole. Lapsi saa ihailla kalanpoikasia ja lumpeenlehtiä ja meloa sen verran kuin huvittaa.

Uponnut proomu

Merirosvoseikkailuista, salaisista aarteista ja unohtuneista piilopaikoista kiinnostuneelle kahdeksankesäiselle Vesijärven rantojen ykköskohde on uponnut proomu Upilanpohjassa. Kaksikolla se oli hyvinkin "toimintasäteemme" sisällä. Yksiköllä ei lapsi olisi sinne asti jaksanut.

Jännän äärellä

 

Luonnon valtaama proomu on aikuisellekin kiinnostavaa tutkittavaa. Lapsen se veti aluksi aika hiljaiseksi, yhdessä äidin kanssa oli kuitenkin hyvä mennä kurkkimaan aukoista ja raoista sisälle. Västäräkit olivat ilmeisesti jo saaneet poikasensa kasvatettua ja jättäneet hytin, mutta lokit huutelivat vastalauseita lähestymisellemme.





Keula uhmaa vuosia

Enonsaareen kulkee nopea yhteysvene Messilän rannasta. Muu perhe oli tullut sillä saareen. Paistetun makkaran tuoksu otti etumelojan lempeästi vastaan. Tunnit kuluivat rannassa ja lampaita ruokkien, välillä kohta kuusivuotiaan kanssa rantoja pitkin meloen. Vielä kun sen melan saisi hänen kädessään pyörimään oikeaan asentoon..

Kädenlämpöistä kesävettä. Lapsen mielestä Vesijärvenkin vettä voi sanoa kirkkaaksi..

Paluumatkalle sain keulaan toisen kahdeksanvuotiaan. Star oli oikein kulkuisa nyt, kun meitä oli oikeasti kaksi melojaa. Rantapäivä ei ollut tätä pikkumelojaa paljon uuvuttanut, vaan mela suihki koko matkan Messilän rantaan asti. Jaksaminen on asennekysymys.

Tutut paikat pitää aina koluta muistojen kertaamiseksi. Uimarannan lähellä koivu kaartuu veden ylle.

Kaksikolla melominen on miellyttävä vaihtoehto lapsen kanssa melovalle. Itse saa meloa oikeasti eikä vain kellua lapsen rinnalla. Lapsi nauttii vaihtuvista maisemista ja aikuisen kanssa jutustelusta. Ainoa hankaluus on ehkä se, että takamelojan on osattava neuvoa ilman mallin näyttämisen mahdollisuutta. Jos saa lapsen pelkästä puheesta ymmärtämään, millä tavalla käsien asentoa pitäisi korjata, voi pitää itseään aika guruna.

Messilän uimarannan takana siintää kotisatama. Sen takana lähestyvä
koulun aloitus. Sen takana pimenevä syksy ja koulumatkat räntäsateessa.
Niiden takana marraskuun synkkyys. Onneksi kesän lämpö ei vielä tähän pääty.

Minulle yksinäiset hetket järvellä ovat niin arvokkaita ja merkityksellisiä, etten ole useinkaan huolinut lapsia seurakseni. Taidan tästä eteenpäin huolia. Elämys kahdelle yhden hinnalla.