Jos ei kokemuksesta tietäisi, olisi vaikea uskoa, ettei 2,5 tuntia kajakissa vie voimia, vaan tuo. Hivuttavan uuvuttavan työviikon jälkeen kotona oli rauhallista, aurinko paistoi puutarhatuoliin. Puiden latvat nyökkäilivät tuulessa.. lähdin järvelle virkistymään.
 |
| Leppeää aallokon tapaista Selkäsaaren takana |
Laiska ihminen pääsee pidemmälle lenkille itsepetoksen avulla. Messilän rannassa oli aika tuulista, eikä sivuaallokossa melominen aluksi niin herkulta tuntunut. Kotona olin uhonnut kiertäväni Isosaaren, mutta väsy kroppa ei vesillä oikein syttynytkään ajatukselle. Annoin sille luvan kiertää pelkän Enonsaaren. Onhan sekin jo jotain. Tuuli alkoi kuitenkin vähän tyyntyä ja aallot pehmetä mainingeiksi. Pieni aallokko keinutti hauskasti, aallot pärskäyttelivät vettä keulan takaa, tuuli pyyhki työviikon pölyt pois.
Kun pääsin Enonsaaren rannan tuntumaan, suostuttelin itseni vielä Selkäsaarta kiertämään. Selkäsaaren suojissa oli ihanan hiljaista, saaren laituriin kiinnittyneen laivan miehistö oli tulentekopuuhissa. Kelluin hetken laiturin vieressä, Kivisaari alkoi kuiskia minulle. Ja Kivisaarestahan se kannattaakin jo lähteä Vähäselälle.
 |
| Ruovikon kahinaa, juomatauko |
 |
Hyvässä kajakkilaiturissa on pitkittäisiä rakoja tai
muuten järjestetty mahdollisuus tarttua kiinni laituriin kajakista noustessaan |
Jos rannoilla ei olisi ollenkaan kasveja, pääsisin varmasti paljon kovempiin matkavauhteihin. Tai ehkä en sittenkään, katselisin varmaan kiviä. Tai vaikka pelkkää vettä. Joka tapauksessa Vähäselälle johtavalla väylällä kului jokunen hetki kasveja tutkiessa. Omituisia, vihreän paprikan tai ison palon näköisiä pötkylöitä roikkui kasvissa, jonka lehdet olivat jo kokonaan lakastuneet.
 |
| Rantakukka jaksaa vielä |
 |
| Mysteeripalkoja |
 |
| Melkein tuntuu että maistuisivat jalopenolta, jos haukkaisi |
Vähäselän puolelle lipuessani tuli epätodellinen olo.
http://www.youtube.com/watch?v=n92ATE3IgIs Tällaista musiikkia kuului, veden yli katkonaisesti kaikuellen. Joku soitti muhkealla pianolla, tai jopa flyygelillä, muut soittimet säestivät. Yritin kuulostella, mistä musiikki kuului, mutta kappaleen loputtua musiikki lakkasi kokonaan. Ihana kesäjuhla jossakin rantahuvilassa.
Kun on oikein uppoutunut johonkin ihanaan, vaikkapa melontaan, eivät ulkopuoliset ärsykkeet pysty puhkaisemaan onnellista kuplaa, jonka sisällä purjehtii, erillään huolista ja harmeista. Edes kolme puhelua kotoa (kipeällä lapsella kurja olo ja ikävä, toisella kertaa veikka kiusaa, kolmannella kysyttiin lääkitsemisohjeita) eivät pystyneet nykäisemään pois hyvästä tunnelmasta. Flow..
 |
| Isonsaaren kärjen takaa puksutti esiin kaksi sisävesilaivaa. |
 |
| Meloja itse |
Väsyneet, kuluneet, pehmeät mainingit ottivat kyytiin heti Isosaaren takaa Enonselälle tultuani. Joku niistä aina jaksoi hiukan nostaa vaahtoista päätään katsoakseen, mitä kajakin kyljessä lukee. Ai "Surf"? Eivät kuitenkaan viitsineet mukaansa ottaa liukuun vaan jatkoivat kulkuaan kohti iltahämärää. Veden liike oli kerta kaikkiaan niin myötämielistä, että tuntui kuin koko päivän tuuli ja aallokko olisi nostatettu vain siksi, että minä saisin keinua kevyesti kotisatamaan lämpimässä iltatuulessa. I love Vesijärvi, kuten kampanjan sloganissa sanotaan. Ja tällä retkellä sekin rakasti minua ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti