maanantai 26. elokuuta 2013

Aaltojen sylissä


Jos ei kokemuksesta tietäisi, olisi vaikea uskoa, ettei 2,5 tuntia kajakissa vie voimia, vaan tuo. Hivuttavan uuvuttavan työviikon jälkeen kotona oli rauhallista, aurinko paistoi puutarhatuoliin. Puiden latvat nyökkäilivät tuulessa.. lähdin järvelle virkistymään.
Leppeää aallokon tapaista Selkäsaaren takana
Laiska ihminen pääsee pidemmälle lenkille itsepetoksen avulla. Messilän rannassa oli aika tuulista, eikä sivuaallokossa melominen aluksi niin herkulta tuntunut. Kotona olin uhonnut kiertäväni Isosaaren, mutta väsy kroppa ei vesillä oikein syttynytkään ajatukselle. Annoin sille luvan kiertää pelkän Enonsaaren. Onhan sekin jo jotain. Tuuli alkoi kuitenkin vähän tyyntyä ja aallot pehmetä mainingeiksi. Pieni aallokko keinutti hauskasti, aallot pärskäyttelivät vettä keulan takaa, tuuli pyyhki työviikon pölyt pois.

Kun pääsin Enonsaaren rannan tuntumaan, suostuttelin itseni vielä Selkäsaarta kiertämään. Selkäsaaren suojissa oli ihanan hiljaista, saaren laituriin kiinnittyneen laivan miehistö oli tulentekopuuhissa. Kelluin hetken laiturin vieressä, Kivisaari alkoi kuiskia minulle. Ja Kivisaarestahan se kannattaakin jo lähteä Vähäselälle.

Ruovikon kahinaa, juomatauko

Hyvässä kajakkilaiturissa on pitkittäisiä rakoja tai
muuten järjestetty mahdollisuus tarttua kiinni laituriin kajakista noustessaan

Jos rannoilla ei olisi ollenkaan kasveja, pääsisin varmasti paljon kovempiin matkavauhteihin. Tai ehkä en sittenkään, katselisin varmaan kiviä. Tai vaikka pelkkää vettä. Joka tapauksessa Vähäselälle johtavalla väylällä kului jokunen hetki kasveja tutkiessa. Omituisia, vihreän paprikan tai ison palon näköisiä pötkylöitä roikkui kasvissa, jonka lehdet olivat jo kokonaan lakastuneet.

Rantakukka jaksaa vielä

Mysteeripalkoja

Melkein tuntuu että maistuisivat jalopenolta, jos haukkaisi

Vähäselän puolelle lipuessani tuli epätodellinen olo. http://www.youtube.com/watch?v=n92ATE3IgIs Tällaista musiikkia kuului, veden yli katkonaisesti kaikuellen. Joku soitti muhkealla pianolla, tai jopa flyygelillä, muut soittimet säestivät. Yritin kuulostella, mistä musiikki kuului, mutta kappaleen loputtua musiikki lakkasi kokonaan. Ihana kesäjuhla jossakin rantahuvilassa.
Kun on oikein uppoutunut johonkin ihanaan, vaikkapa melontaan, eivät ulkopuoliset ärsykkeet pysty puhkaisemaan onnellista kuplaa, jonka sisällä purjehtii, erillään huolista ja harmeista. Edes kolme puhelua kotoa (kipeällä lapsella kurja olo ja ikävä, toisella kertaa veikka kiusaa, kolmannella kysyttiin lääkitsemisohjeita) eivät pystyneet nykäisemään pois hyvästä tunnelmasta. Flow..
Isonsaaren kärjen takaa puksutti esiin kaksi sisävesilaivaa.

Meloja itse
Väsyneet, kuluneet, pehmeät mainingit ottivat kyytiin heti Isosaaren takaa Enonselälle tultuani. Joku niistä aina jaksoi hiukan nostaa vaahtoista päätään katsoakseen, mitä kajakin kyljessä lukee. Ai "Surf"? Eivät kuitenkaan viitsineet mukaansa ottaa liukuun vaan jatkoivat kulkuaan kohti iltahämärää. Veden liike oli kerta kaikkiaan niin myötämielistä, että tuntui kuin koko päivän tuuli ja aallokko olisi nostatettu vain siksi, että minä saisin keinua kevyesti kotisatamaan lämpimässä iltatuulessa. I love Vesijärvi, kuten kampanjan sloganissa sanotaan. Ja tällä retkellä sekin rakasti minua ;)

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Finaali kaksikossa

Finaali on käsillä, tämän kahdeksan viikon kesäloman. Yllättävän paljon melontaa tähänkin mahtui, vaikka alkukesästä aina tuntuu siltä, ettei mikään määrä riitä ja ettei takuulla pääse ikinä koskaan melomaan kun on kaikkea muuta. Tämän ihanan helteisen sunnuntain vietimme perheen kanssa Vesijärven Enonsaaressa tiukasti rantaviivan tuntumassa. Kesäloman viimeisen päivän.

Häyhdön sillan alitus. Kymmeniä kertoja koettu, vaan ei ikinä tässä seurassa.
Lapseni melovat mielellään, mutta eivät vielä ole mitään pitkänmatkanmelojia. Pari kertaa olemme kesällä käyneet lyhyitä matkoja lätkyttelemässä, mutta tänään saimme iskän ystävällisellä avustuksella seurani kaksikon nostettua laiturille. Siitä on lapsen kanssa helppo jatkaa - vaikka etumeloja olisikin vähemmän meloja kuin seuranpitäjä. On mukavaa, ettei lapsen melontaan tarvitse kaksikossa paljonkaan puuttua. Kaikki käy. Kunhan ei ihan alusta kaada. Kaksikkoa jaksaa (helteelläkin) yksi meloja hallita ihan mukavasti, jos kiirettä ei ole. Lapsi saa ihailla kalanpoikasia ja lumpeenlehtiä ja meloa sen verran kuin huvittaa.

Uponnut proomu
Merirosvoseikkailuista, salaisista aarteista ja unohtuneista piilopaikoista kiinnostuneelle kahdeksankesäiselle Vesijärven rantojen ykköskohde on uponnut proomu Upilanpohjassa. Kaksikolla se oli hyvinkin "toimintasäteemme" sisällä. Yksiköllä ei lapsi olisi sinne asti jaksanut.

Jännän äärellä
 
Luonnon valtaama proomu on aikuisellekin kiinnostavaa tutkittavaa. Lapsen se veti aluksi aika hiljaiseksi, yhdessä äidin kanssa oli kuitenkin hyvä mennä kurkkimaan aukoista ja raoista sisälle. Västäräkit olivat ilmeisesti jo saaneet poikasensa kasvatettua ja jättäneet hytin, mutta lokit huutelivat vastalauseita lähestymisellemme.




Keula uhmaa vuosia

Enonsaareen kulkee nopea yhteysvene Messilän rannasta. Muu perhe oli tullut sillä saareen. Paistetun makkaran tuoksu otti etumelojan lempeästi vastaan. Tunnit kuluivat rannassa ja lampaita ruokkien, välillä kohta kuusivuotiaan kanssa rantoja pitkin meloen. Vielä kun sen melan saisi hänen kädessään pyörimään oikeaan asentoon..


Kädenlämpöistä kesävettä. Lapsen mielestä Vesijärvenkin vettä voi sanoa kirkkaaksi..

Paluumatkalle sain keulaan toisen kahdeksanvuotiaan. Star oli oikein kulkuisa nyt, kun meitä oli oikeasti kaksi melojaa. Rantapäivä ei ollut tätä pikkumelojaa paljon uuvuttanut, vaan mela suihki koko matkan Messilän rantaan asti. Jaksaminen on asennekysymys.

Tutut paikat pitää aina koluta muistojen kertaamiseksi. Uimarannan lähellä koivu kaartuu veden ylle.
Kaksikolla melominen on miellyttävä vaihtoehto lapsen kanssa melovalle. Itse saa meloa oikeasti eikä vain kellua lapsen rinnalla. Lapsi nauttii vaihtuvista maisemista ja aikuisen kanssa jutustelusta. Ainoa hankaluus on ehkä se, että takamelojan on osattava neuvoa ilman mallin näyttämisen mahdollisuutta. Jos saa lapsen pelkästä puheesta ymmärtämään, millä tavalla käsien asentoa pitäisi korjata, voi pitää itseään aika guruna.

Messilän uimarannan takana siintää kotisatama. Sen takana lähestyvä
koulun aloitus. Sen takana pimenevä syksy ja koulumatkat räntäsateessa.
Niiden takana marraskuun synkkyys. Onneksi kesän lämpö ei vielä tähän pääty.

Minulle yksinäiset hetket järvellä ovat niin arvokkaita ja merkityksellisiä, etten ole useinkaan huolinut lapsia seurakseni. Taidan tästä eteenpäin huolia. Elämys kahdelle yhden hinnalla.