SE tekniikka

Messilän rantametsää. Tähän sopisi kajakkilaiturikin.

Eräs melontakouluttaja sanoi kerran, että on vain kahdenlaisia melojia. Niitä, jotka ovat kaatuneet ja niitä, jotka eivät vielä ole kaatuneet. Itse kuulun kaatuneisiin. Kaikki kaatumiset ovat kuitenkin tapahtuneet koskessa tai kajakista noustessa. Kajakki kainalossa uiminen on siis tuttua.

 Melonnan harrastajan näkökulmasta on toinenkin asia, joka melojia jakaa. Osaako tuo tehdä E-S-K-I-M-O-N? Pyöriikö sulla jo eskimo? Onko sulla jo varma eskimo? Meneekö eskimo molemmilta puolilta? Sillä kun se menee, ei yleensä enää tarvitse uida.

Eskimokäännöksessä on jotain melkein mystistä. Sukellus vedenalaiseen maailmaan, kylmäpäinen melanveto, lantion sivallus ja melojan pää osoittaa jälleen kohti taivaan lakea. Eskimokäännöksen osaavat erottuvat osaamattomista etenkin koskessa ja tekniikkatreeneissä. Tumpelommat uivat rantaan tai heitä reskutetaan. Eskimoihmiset jatkavat kylmän viileästi harjoitteluaan. Itsenäisinä. Eleettömän cooleina. Hioen jotain arvoituksellista tekniikkaa.

Eskimokäännöstä on vaikea opetella ilman apua. Uimiseksi menee, eikä yrityksiä viitsi kovin montaa tehdä. Hyvä harjoittelupari kääntää epäonnistuneen melojan ylös tai tarjoaa keulansa eskimoreskutukseen. Hän tarkkailee yrityksiä ja yrittää nähdä, mikä milläkin kerralla meni eniten pieleen. Olen itse yrittänyt muutamia kertoja opetella eskimokäännöstä, ikinä siinä onnistumatta. Usein minua neuvonut on joutunut toteamaan, ettei osaa tarkalleen sanoa, mitä eskimokäännöksessä tapahtuu tai kuvailla liikesarjaa. Enkä ole oppinut.

Tänä syksynä olen käynyt ahkerasti naapuriseuran uimahallitreeneissä. Lähinnä harjoitellut lantiokääntöä altaan kaiteessa roikkuen, mutta kuitenkin. Kunnes eräällä kerralla mukaan tuli eräs tuttava, joka lupasi opettaa minulle eskimokäännöksen. Hän näytti c-to-c -vedon, jolla hän itse oli käännöksen oppinut, näytti ja selitti, mitä siinä tarkalleen tapahtuu. Hienointa oli hidastettu versio eskimokäännöksestä, jossa hän jopa viittoi käsillään suuntaa, minne melaa pitää työntää tai vetää :) Kokeilin kerran, uin pois. Kokeilin toisen kerran, onnistui helposti. Käsittämätön tunne. Minusta tuli kerralla (omissa silmissäni) melkein uskottava meloja.

Puut kasvavat kohti syvyyksiä tyynen joen pinnasta

Olen tänä kesänä ja syksynä oivaltanut jotain elämyspedagogiikasta. Onnistumisen vaikutus itsetuntoon on valtava. Oli se sitten kosken laskeminen kajakilla kaatumatta tai eskimokäännöksen onnistuminen, on tunne tosi vavahduttava. On päästettävä irti omasta, vakiotekosyyksi muodostuneesta mantrastaan: en minä osaa. Enkä opi tätä. Itselleni eivät esimerkiksi töihin liittyvät onnistumiset yleensä saa mitään tällaista aikaan, koska niissä asioissa olen tottunut luottamaan itseeni. Toista ovat kaikki liikunnalliset haasteet, joissa tunnen olevani heikoilla jo lähtökohtaisesti.

 Minäpä opin sen eskimokäännöksen. Tosin nyt se on vielä vaiheessa "tietyllä kajakilla, uimahallissa, toiselta puolelta". Mutta hei - ei ole mitään syytä, miksen oppisi lisääkin :D