tiistai 11. maaliskuuta 2014

Toispuoleinen ihminen

Tänä talvena talvi ei oikein tullutkaan. Noin sääilmiönä. Mielentilana kyllä.

Olen aina ollut hyvä oppimaan ja opiskelemaan. Vaikka kieliä tai teoreettisia tietoja. Uusia töitäkin ihan hienosti. Elämän varrella olen kuitenkin huomannut, että liikunnallisten taitojen oppiminen ei kyllä ole mikään vahvuuteni. Olen hidas, mutta kömpelö.

Tämän talven henkinen ja fyysinen ykköshaasteeni on ollut eskimokäännöksen treenaaminen uimahallivuoroilla. Eskimokäännös on siitä kiehtova harjoiteltava, että se joko onnistuu kokonaan tai floppaa täysin. Vaikkapa joogassa tehtävillä harjoitteilla on useita erilaisia välimuotoja, joiden kautta pyritään kohti itselle täydellistä suoritusta. Jos ei selkä taivu paljon, se voi taipua vähän. Jos eskimo jää puolitiehen (meloja kajakkiin roikkumaan veden alle), ei oikein auta kuin ottaa apua vastaan tai vaihtaa lajia uintiin. Kajakki jää joko oikein- tai nurinpäin - "melkein" ylös pääsemisen lopputulos on sama kuin jos ei edes yrittäisi.

Meriturvan altaalla Lohjalla. Tällä kertaa lopputulos
taisi olla onnistunut.
Oli aivan käsittämättömän mullistava tunne, kun eskimo nousi ensimmäisen kerran ylös. Tekniikka meni yhtäkkiä kerralla kohdalleen ja käännös onnistui useita kertoja putkeen. Myös seuraavalla viikolla. Todellinen oppiminen alkaa kuitenkin siitä, kun käännös ei jostain syystä nousekaan. Syy on löydettävä ja yritettävä korjata. Kun se onnistuu, löytyykin jo seuraava virhe, jonka kanssa kamppaillessa vierähtää tovi jos toinenkin. Vasta sitten, kun jokainen virhe on tehty niin moneen kertaan, että niiden ennakoiminen ja tarvittaessa korjaaminen käy automaattisesti, on taito opittu.

Sitten, kun tuntee olonsa varmaksi ja ehkä salaa hieman reteäksi eskimokäännöksensä kanssa, voi ryhtyä harjoittelemaan sitä toiselta puolelta. Ja käydä saman räpiköinnin läpi melko lailla nollasta aloittaen. Miten voi ihmisen kehon toinen puoli olla niin täysin tietämätön siitä, mitä äsken oli toisella puolella opittu? Kitaristi voisi ehkä kokea saman tunteen kääntämällä kitaransa kaulan toiselle puolelle kuin yleensä. Jos sitten lopulta saa kehonsa molemmat puolet tottelemaan kuria tasapuolisesti, voi siirtyä harjoittelemaan eskimoa vauhdista. Tai ilman nenänipsua (hirveää). Tai kylmässä vedessä. Tai erilaisella kajakilla. Tai koskessa. Tai aallokossa.

Tästä saattaa riittää minulle harjoiteltavaa koko loppu melontaiäkseni.

Alla linkki videoon, jossa treenailen.
Eskimokäännöstreeniä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti