keskiviikko 24. maaliskuuta 2021

Melojan runoja

 



Järvellä hämärä ei laske

se nousee

pimeän veden syvyyksistä

rantojen tummien kuusten alta.


Ilta huokaisee

ja äkkiä ilma sakenee

häivyttää harmauteen

kevyinä kelluvat lokit

liukuvärjätyn taivaan.


Järvellä hämärä ei laske

Se huokuu kohti taivaan hehkua.





Elokuu

Iltaisin

syksy jo kiskoo

aurinkoa alas

jostain horisontin takaa.


Kesä

sytyttää kuuhun keltaisen valon

ja kattaa varvikkoon pidot.


Minäkin sytytän valon

ja yöperhoset

ottavat kutsuni vastaan.



Äärettömyyden äärellä

äänettömyyden äänellä

puhui minulle meri:

Astu ikuisuuden virtaan

kaiken vievään,

kaiken tuovaan.


Äärettömyyden äärellä,

äänettömyyden äänellä

puhuin sinulle, meri:

Kanna minua vielä

vajavaista

hajanaista

kangastusta ajassa. 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti